1. Viittomakielisen materiaalin kerääminen kielentutkimusta varten

Miksi videomateriaalia kerätään?

Viittomakielen tutkimista varten tarvitset videoitua materiaalia. Materiaalia tarvitaan, jotta viittomakieltä olisi mahdollista analysoida.

Analysointi edellyttää, että katsot saman videon lukemattomia kertoja voidaksesi olla varma, kuinka henkilö todellisuudessa viittoo.

Kun olet kuvannut useita videoita, joilla eri henkilöt käyttävät viittomakieltä, voit verrata niitä keskenään, etsiä niistä esimerkkejä kielenkäytöstä ja kuvata näin kieltä.

Huomioitavaa ennen materiaalin keruuta:

Miksi kerään materiaalia?

Mikä on materiaalin keruun tarkoitus? Mitä haluan tutkia viittomakielessä? Millaista materiaalia tarvitsen?

Kenen käyttämää viittomakieltä haluan tutkia?

Haluanko tutkia kielenkäyttäjiä, joille viittomakieli on ensikieli, toinen kieli vai vieras kieli? Vanhoja vai nuoria kielenkäyttäjiä? Naisia vai miehiä?

Miten minun täytyy toimia, jotta saavutan tavoitteeni?

Tavoite voidaan aina saavuttaa monella eri tavalla (menetelmällä). On päätettävä, mikä tapa sopii parhaiten tutkimuksen tavoitteeseen.

Esimerkki:
Haluan tutkia, kuinka suomenruotsalaiset viittomakieliset viittovat sanan ”serkku”. Miten minun tulee menetellä? Kysynkö kielenkäyttäjiltä asiasta suoraan? Pyydänkö kielenkäyttäjiä kertomaan suvustaan? Pyydänkö kielenkäyttäjiä kertomaan sukupuussa olevasta kuvasta? Järjestänkö ryhmäkeskustelun, jossa osallistujat keskustelevat jonkin elokuvan sukulaissuhteista?

Asian selvittäminen kysymällä suoraan ”Kuinka sinä viitot tämän?” on harvoin paras vaihtoehto.

Muista!

Jotta kerätty materiaali olisi käyttökelpoista, sen on edustettava mahdollisimman spontaania ja luonnollista kielenkäyttöä!

Spontaani ja luonnollinen kieli = kielen muoto, joka on mahdollisimman lähellä sitä kieltä, jota kyseistä viittomakieltä äidinkielenään käyttävät henkilöt käyttävät toistensa kanssa arjessaan.

Kuinka taltioida luonnollista kieltä videolle?

Voidaksesi videoida luonnollista ja spontaania kielenkäyttöä, sinun täytyy tietää, mitkä seikat vaikuttavat informantin kielenkäyttöön.

Informantti = henkilö, joka antaa tietoa, eli videolle kuvaamasi henkilö.

Lisätietoja

Vinkkejä viittomakielen tutkimisen aloittamiseen löytyy myös täältä:
Sign Language Linguistics Society (www.slls.eu)

2. Mikä vaikuttaa kieleen?

Seuraavat seikat voivat vaikuttaa informantin käyttämään kieleen:

1. Materiaalia keräävä henkilö

Ihminen on erittäin hyvä sopeuttamaan kielenkäyttönsä keskustelukumppanin mukaan. Kielenkäytön mukauttaminen tapahtuu yleensä täysin tiedostamattomasti. Siksi materiaalia keräävällä henkilöllä on suuri merkitys.

Muu viittomakieli äidinkielenä

Jos sinulla on materiaalin kerääjänä jokin muu viittomakieli äidinkielenä kuin informantilla, on riskinä, että informantti muuttaa (sopeuttaa) kieltään niin, että hänen viittomakielensä muistuttaa enemmän sinun käyttämääsi viittomakieltä.

Esimerkki:

Suomalaista viittomakieltä käyttävä kuuro videoi suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävää kuuroa. → Informantin käyttämä kieli muuttuu enemmän suomalaisen viittomakielen mukaiseksi.

Kuuleva videoi kuuroa. → Informantin käyttämä viittomakieli voi saada tavallista enemmän kirjoitetun kielen piirteitä.

Sama viittomakieli äidinkielenä

Jos materiaalia keräävällä henkilöllä ja informantilla on sama äidinkieli, informantin kielenkäyttö on huomattavasti todennäköisemmin luonnollisempaa. Silti se, miten viitot ja kuka olet (sosiaalinen suhde ja status), voi vaikuttaa informantin kieleen.

Esimerkki:

Jos viitot nopeasti, myös informantti voi alkaa viittoa tavallista nopeammin.

Jos käytät vanhoja tai alueellisia viittomia, myös informantti voi alkaa käyttää niitä, vaikkei hän niitä tavallisesti käyttäisikään.

Jos olet informanttia huomattavasti nuorempi, hän saattaa vältellä vanhojen viittomien tai sormiaakkosten käyttöä luullessaan, ettet ymmärtäisi häntä.

2. Kamera

Kamera voi tehdä informantin hermostuneeksi, minkä johdosta keskustelu on jäykkää ja epäluonnollista (etenkin jos materiaalin kerääjällä on hankaluuksia laitteiden käytön kanssa).

Kamera voi saada informantin harkitsemaan sanomisiaan:

Esimerkki:

Informantti ajattelee ”apua, kaikki saavat tietää, mitä kerron, minun täytyy miettiä nyt tarkasti, mitä sanon”. → Kielestä tulee jäykempää ja luonnotonta (eli ei spontaania), koska informantti on hermostunut ja liian tietoinen siitä, mitä hän sanoo.

Kamera voi myös saada tilanteen tuntumaan viralliselta, jolloin informantti voi alkaa käyttää kieltä, jonka hän uskoo olevan hienoa tai toivottavaa:

Esimerkki:

Informantti alkaa käyttää puhtaan viittomakielen sijasta viitottua ruotsia tai suomea (koska tietyssä vaiheessa kuurojen historiaa tätä pidettiin tavoiteltavana).

Informantti alkaa viittoa turhan pikkusievästi ja niukasti pienempiä liikkeitä tehden, koska hän ajattelee sen ”olevan sopivaa videolle”.

3. Ympäristö, keskustelunaihe ja muut informantit

Tutussa ja turvallisessa ympäristössä informantin kieli voi olla luonnollisempaa kuin vieraassa ympäristössä.

Vieras tai virallinen keskustelunaihe (esimerkiksi politiikka) voi saada informantin käyttämään kieltä jäykemmin ja luonnottomammin kuin läheiseltä ja turvalliselta tuntuva keskustelunaihe (esimerkiksi omat lapsuusmuistot). Aihe, jonka informantti liittää mielessään omaan kieleensä (esimerkiksi koulu), voi tehdä kielestä luonnollisempaa kuin aihe, josta henkilö ei ole tottunut keskustelemaan omalla viittomakielellään (esimerkiksi kielitiede).

Onko läsnä useita informantteja? Tuntevatko he toisensa entuudestaan? Ovatko he sosiaalisesti yhdenvertaisia? Ovatko he samanikäisiä ja samaa sukupuolta? Informantit mukauttavat kielenkäyttöään myös suhteessa toisiinsa. Jos ryhmä koostuu esimerkiksi kolmesta nuoremmasta ja yhdestä vanhemmasta informantista, vanhempi informantti välttelee todennäköisesti automaattisesti vanhojen sormiaakkosten ja ”vanhoiksi” ajateltujen viittomien käyttöä, koska hän ajattelee, että ne ovat nuoremmille vaikeammin ymmärrettäviä.

4. Informantin tiedot materiaalin keruusta ja tutkimuksesta

Informantilla on oikeus tietää, miksi materiaali kerätään.

Materiaalin kerääjänä sinun täytyy kuitenkin harkita, mitä tietoa informantille on syytä kertoa ennen videointia. Jos tiedonkeruun tavoitteena on sekä dokumentoida koulumuistoja että tutkia informantin viittomakielessä esiintyviä ajanilmauksia, saattaa ehkä riittää, että ennen videointia informantille kerrotaan vain ensimmäisestä tavoitteesta.

Jos sanot heti alussa ”Videoin nyt sinua, jotta voin tutkia kieltäsi”, informantti saattaa hermostua, mikä voi vaikuttaa kielenkäyttöön. Jos lisäksi kerrot ”Videoin nyt sinua, koska haluan tutkia, mitä aikaa koskevia viittomia käytät”, informantti saattaa tulla liian tietoiseksi omasta tavastaan ilmaista aikaa, mikä tekee kielestä luonnotonta ja kankeaa.

5. Materiaalin keruutapa (menetelmä)

Aina kun keräät materiaalia, sinun täytyy päättää, kuinka teet sen. Eri menetelmissä voi olla erilaisia etuja ja haittoja. Myös se, kuinka paljon ohjaat informanttia, voi vaikuttaa hänen kieleensä.

Esimerkkejä menetelmistä:

• Haastattelu
• Ryhmäkeskustelu
• Vapaa kerronta
• Pelit ja leikit
• Kerronta kuvien avulla

Jos kysyt informantilta suoraan ”Mikä tämä on sinun kielelläsi?”, vastaus on hyvin todennäköisesti jokin muu kuin poimittaessa sama ilmaus luonnollisesta keskustelusta.

3. Kuka informantiksi?

Informanttiesi viittomakieli muodostaa pohjan tutkimustuloksillesi, joten on tärkeää, että:

1. Informantin/informanttien valinta

Mitä on tutkimuksen tavoite? Kenen viittomakieltä tutkin?

Jos haluat tutkia viittomakieltä, sinun täytyy muistaa, että kielenkäyttö voi vaihdella esimerkiksi kotipaikkakunnan, iän ja sukupuolen mukaan. Jos haluat tehdä kattavan tutkimuksen, tarvitset informantteja, jotka edustavat mahdollisimman montaa eri ryhmää.

2. Kielenkäyttö ja kielitausta

Kun analysoit henkilön kieltä, oikeiden johtopäätösten tekeminen on huomattavasti helpompaa, kun tunnet henkilön kielitaustan ja arkisen kielenkäytön.

Jos et tunne informanttiesi käyttämän viittomakielen muotoja, on riskinä, että arvailet ja teet kielestä virheellisiä johtopäätöksiä.

Esimerkki:

Jos pidät itsestään selvänä, että henkilö käyttää suomenruotsalaista viittomakieltä, etkä huomioi analyysissa sitä, että henkilö on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan tekemisissä vain suomalaista viittomakieltä käyttävien kuurojen kanssa, on mahdollista, että kuvaat analyysissasi suomalaisen viittomakielen piirteitä virheellisesti suomenruotsalaisena viittomakielenä.

Kysymyksiä, joita voit esittää kielitaustasta:

1. Nimi, viittomanimi?
2. Syntymäaika (päivä, kuukausi, vuosi)?
3. Missä asut ja olet syntynyt?
4. Kuurouden syy?
5. Ovatko vanhempasi, sisaruksesi ja sukulaisesi kuuroja vai kuulevia?
6. Milloin olit ensimmäisen kerran tekemisissä kuurojen kanssa?
7. Mitä koulua olet käynyt? Milloin aloitit ja lopetit koulunkäynnin?
8. Missä eri paikoissa olet asunut?
9. Onko puolisosi kuuro vai kuuleva?
10. Onko sinulla lapsia? Ovatko he kuuroja vai kuulevia? Mitä kieltä käytät heidän kanssaan?
11. Kuinka paljon käytät viittomakieltä arjessasi?
12. Mitä viittomakieltä käytät eniten? (Oletko tekemisissä suomalaista, suomenruotsalaista tai ruotsalaista viittomakieltä käyttävien kuurojen tai muiden kuurojen kanssa?)
13. Ajatuksia omasta viittomakielestäsi? Mikä kieli on sinulle läheisin?

4. Tutkimuslupa

Lupa materiaalin käyttämiseen

Henkilötietolain mukaan henkilöistä kuvatut videotallenteet paljastavat myös heidän henkilötietojaan.

Lain mukaan sinun täytyy saada lupa henkilötietojen käsittelyyn asianomaisilta henkilöiltä. Videomateriaalia kerätessäsi on siksi erittäin tärkeää, että informanttisi antaa joko kirjallisesti tai videolla (voidaan viittoa) suostumuksensa eli luvan käyttää materiaalia.

Jos informantit eivät anna suostumustaan, sinulla ei ole laillista oikeutta käyttää videotallenteita kielentutkimukseen, kielenopetukseen tai muuhun tarkoitukseen. Tällöin koko videotallennus on turha.

Ota huomioon se, kuka vastaa tallenteista. Jos laadit tallenteen jollekin instanssille, kuten yliopistolle, järjestölle tai yhdistykselle, tallenteiden omistusoikeus kuuluu tälle instanssille, ei sinulle yksityishenkilönä.

Lupalomakkeen laadinnassa huomioitavaa

Lupa on helpointa pyytää kirjallisella lomakkeella, koska näin lomake voidaan säilyttää yhdessä materiaalin kanssa helposti saatavilla. Vaikka informantti allekirjoittaisi luvan, lupalomakkeeseen kannattaa myös kirjata, että lupa on annettu. Näin helpotat materiaalin käyttöä tulevaisuudessa.

Lupalomaketta laatiessasi sinun tulee miettiä tarkasti, millaisia lupia tarvitaan. Mihin tarkoitukseen materiaalia aiotaan käyttää? Tutkimukseen vai opetukseen? Vai sekä tutkimukseen että opetukseen? Missä sitä tullaan käyttämään ja missä muodossa? Onko se yleisesti saatavilla internetissä vai vain tiettyjen tutkijoiden käytettävissä?

Huomaa myös, että keräämäsi materiaali voi olla tulevaisuudessa arvokasta. Millaiset oikeudet tarvitaan, jotta joku toinen henkilö voi käyttää tulevaisuudessa materiaaliasi?

Esimerkki:

Kaksikymmentä vuotta sitten ei tiedetty, että internetin käytöstä tulisi näin tavallista. Myös nyt tulevaa kehitystä on vaikea ennustaa kahdenkymmenen vuoden päähän. Jos kuitenkin tiedostat tämän, lupalomakkeessa voi olla jossain määrin mahdollista huomioida myös tulevaisuus.

Lisätietoja

Henkilötietolaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523)

Esimerkki lupalomakkeesta (ruotsiksi): (http://livs.humak.fi/forskning/forskningsmaterial/)

5. Käytännön vinkkejä videointiin arkiympäristöissä

Ennen videointia

• Tutustu teknisiin laitteisiin ja suorita etukäteen harjoitusvideointi.
• Tee luettelo tarvitsemistasi laitteista ja tarvikkeista (esimerkiksi jatkojohto, lisämuisti).
• Jos teet haastatteluja, opettele kysymykset ulkoa, sillä kysymysten lukeminen paperista vaikeuttaa luonnollista keskustelua. Jos tarvitset tukea kysymysten muistamiseen, voit asettaa muistilapun esimerkiksi nuottitelineelle.
• Mieti, olisiko informantin syytä saada osallistumisestaan korvaus. Missä muodossa korvaus annetaan? Taloudellinen korvaus vai symbolinen lahja (esimerkiksi kukka, kopio videotallenteesta)?

Kuvauspaikan valmistelu

• Kiinnitä huomiota siihen, missä tapaat informantin.
  • Millainen valaistus paikassa on? Älä koskaan kuvaa vastavaloon ja vältä lasipöytien tai peilien kuvaamista, sillä ne voivat vääristää valoa!
  • Millainen tausta on? Täytyykö sinun ottaa mukaasi sopiva tausta (esimerkiksi kangas)?
  • Voiko ympäristössä olla häiriötekijöitä? Esimerkiksi puhelias asuinkumppani?
• Kiinnitä huomiota siihen, missä informantti istuu ja mitä hänellä on yllään.
  • Jos informantti istuu syvällä nojatuolissa, se voi rajoittaa hänen käsiensä liikkeitä. → Pyydä informanttia istumaan tavallisella, käsinojattomalla tuolilla.
  • Jos informantilla on erittäin värikäs ja kirjava paita, käsien liikkeitä voi olla vaikea erottaa videolla. → Pyydä informanttia ystävällisesti vaihtamaan paita.
• Kiinnitä huomiota kamerakulmaan.
  • Jos käytössäsi on vain yksi kamera ja haluat esimerkiksi videoida useita informantteja, sinun täytyy tietää, kuka on oikea- ja kuka vasenkätinen. Oikeakätistä informanttia täytyy kuvata viistosti vasemmalta, jotta dominoiva käsi ei peitä ei-dominoivaa kättä.

Videoinnin aikana

• Aloita videotallennus viittomalla kameralle kuvauspaikka, päivämäärä sekä osallistujien nimet ja viittomanimet.
• Pyydä lupa materiaalin käyttämiseen tutkimusta varten. Tämä voidaan tehdä myös kuvauksen lopussa.
  • Luvan antaminen voi tehdä tilanteesta tarpeettoman virallisen, joten lupa voi olla parempi pyytää vasta kuvauksen lopussa.
• Rupattele osallistujien kanssa aluksi tunnelman rentouttamiseksi.
• Huomaa, että oma kielenkäyttösi vaikuttaa informantteihin.
• Valmistaudu siihen, että tapahtuu jotain odottamatonta (esimerkiksi tekniset ongelmat, itsepäiset lemmikkieläimet tai säätilan muuttuminen).

Videoinnin jälkeen

• Merkitse tallenteet selkeästi!
  • Kirjoita ylös tallenteen pituus, päivämäärä, kuvauspaikka, osallistujien nimet ja lyhyt kuvaus sisällöstä.
• Tee varmuuskopiot.
• Kokoa informantin kielitaustaa koskevat tiedot erilliseen lomakkeeseen ja säilytä sitä yhdessä materiaalin kanssa.
• Säilytä lupalomake yhdessä materiaalin kanssa.
• Kiinnitä huomiota materiaalin säilytyspaikkaan. Se ei saa joutua vääriin käsiin.
• Aloita materiaalin muokkaus (esimerkiksi annotointi) ja analysointi.

Tekijät

Humanistinen ammattikorkeakoulu
Tuotettu yhteistyössä Viittomakielisen kirjaston kanssa
Helsinki 2017

Perustuu artikkeliin: Hoyer, Karin 2012: Teckenspråk och datainsamling – metoder och utmaningar. Osa väitöskirjaa Helsingin yliopistossa: Karin Hoyer, 2012. Dokumentation och beskrivning som språkplanering: perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk.

Käsikirjoitus: Janne Kankkonen & Maria Andersson-Koski
Viittoja: Janne Kankkonen
Teksti: Maria Andersson-Koski
Ohjaus: Janne Kankkonen
Tuottaja: Maria Andersson-Koski
Kuvitus: Janne Kankkonen

Kuvaus ja editointi: Kalle Juusti
Käyttöliittymäkoodaus ja tekniset ratkaisut: Mikko Palo / Mediapalo

Käännös: Translatinki Oy
Videon taustakuva: © nailiaschwarz / 123RF Stock Photo

Kiitokset: Liisa Halkosaari, Åke Uusimäki, Brita Peura, Magdalena Kintopf-Huuhka, Päivi Rainò, Annika Aalto, Taina Petäjäinen, Jan-Ola Östman, Karin Hoyer ja Riitta Vivolin-Karén.